Suklaatryffelit

Vielä ehtii pyöritellä suklaatryffeleitä jouluaattoa varten! Nämä ovat todella herkullisia ja ainakin omasta mielestäni helppoja tehdä. Näistä saat myös helposti oman mielesi mukaisia, koska voit maustaa nämä melkein miten vaan, esim. kardemummalla, piparminttuöljyllä, appelsiinin tai sitruunan raastetulla kuorella, joulumausteilla tms. Muutama vuosi takaperin tein satsin tuplana tai triplana, jaoin massan moneen osaan ja maustoin tryffelit monella eri maulla. Mainio lahjaidea siis, jos jollakulla on vielä jotkut lahjat hankkimatta!

Muistakaahan nauttia joulupöydän herkuista! Ja rauhoittukaa viettämään joulua. Mun pitäisi vielä leipoa saaristolaisleipää, suklaakakkua ja vitsit kun ehtisi vielä näitäkin tryffeleitä tekemään.. Onneksi leipominen on rentouttavaa puuhaa eikä se aiheuta stressiä!

Herkullista joulua siis kaikille!

Suklaatryffelit

250 g tummaa suklaata (esim. Marabou mörk)
1,2 dl kuohukermaa
2 rkl hunajaa
1 rkl huoneenlämpöistä voita
ripaus merisuolaa
tummaa kaakaojauhetta pyörittelyyn

» Rouhi suklaa käsin veitsellä tai monitoimikoneessa.
» Kiehauta kerma, hunaja ja suola. (Tässä vaiheessa voit lisätä mausteesi joukkoon.)
» Kaada kerma suklaan sekaan ja sekoita tasaiseksi massaksi. Jos et meinaa saada suklaata sulamaan niin auta sekoittamista sauvasekoittimella.
» Anna tryffelimassan jäähtyä kylmässä kelmun alla (laita kelmu massan pintaan kiinni, jotta se ei kuoretu) nelisen tuntia.
» Muotoile massasta palleroita ja pyörittele kaakaojauheessa.
» Säilytä tryffeleitä jääkaapissa, mutta anna niiden hieman lämmetä huoneenlämmössä ennen nauttimista.

Resepti hieman muokattuna täältä. 

- Emmi

Valkosuklaa-pistaasicookiet

Ruskistettu voi ei petä! Pistaasidonitseja tehdessä kokeilin sitä ensimmäistä kertaa ja sen jälkeen halusinkin heti kokeilla uudestaan. Cookiesit ovat herkullisia sellaisenaan ja pakkohan se oli kokeilla kuinka herkullisia niistä saa, jos niihin yhdistää ruskistetun voin.. Aikaisemmin olen myös todennyt, että valkosuklaa, pistaasi ja suola ovat lyömätön yhdistelmä. Odotukset olivat siis aika korkealla kun aloin soveltamaan tätä Joy the Bakerin reseptiä näille raaka-aineille sopivaksi!

Ja kyllä, tykkäsin.

Valkosuklaa-pistaasicookiet
n. 24 cookieta

225 g voita
2,75 dl (220 g) fariinisokeria
1 dl (90 g) sokeria
1 tl siirappia
1 kananmuna
1 keltuainen
4,5 dl (270 g) vehnäjauhoja
0,5 tl merisuolaa
1 tl ruokasoodaa
150 g valkosuklaata
50 g kuorittuja ja rouhittuja pistaasipähkinöitä
sormisuolaa päälle ripoteltavaksi

» Ruskista puolet voista ja anna jäähtyä (klikkaa pistaasidonitsi-linkkiä ylhäältä niin löydät ruskistusohjeet).
» Lämmitä uuni 175 asteeseen.
»Vaahdota toinen osa voista fariinisokerin kanssa ja sekoita joukkoon sitten siirappi.
» Kaada jäähtynyt ruskistettu voi ja tavallinen sokeri voi-fariinisokeriseoksen sekaan. Vatkaa hetken aikaa, jotta seos vaahtoutuu ja vaalenee väriltään.
» Lisää joukkoon kananmuna ja keltuainen ja vatkaa vielä hetken aikaa.
» Sekoita kuivat aineet eli jauhot, suola ja sooda keskenään ja lisää seos sitten voi-sokeriseokseen. Kääntele seos tasaiseksi nuolijalla.
» Lisää vielä valkosuklaa- ja pähkinärouhe mahdollisimman vähän sekoittaen.
» Pyörittele taikinasta palloja ja asettele ne riittävän kauaksi toisistaan pellille, koska cookiesit leviävät.
» Paista n. 10 minuuttia, niin että cookiesien reunat saavat hieman väriä.

Vinkkivinkki: Voit tehdä taikinan valmiiksi tarjoilua edeltävä päivänä ja säilyttää sitä esim. tangoksi muotoiltuna jääkaapissa. Voit sitten helposti leikata tangon paloiksi ja paistaa juuri ennen tarjoilua. Toki voit myös pakastaa taikinan ja pitää sitä vierasvarana yllätysvisiittien varalle.

- Emmi

Perinteinen pannukakku

Itsenäisyyspäivän kunniaksi söimme Annikan kanssa pannukakkua! Perinteinen herkku sopi hyvin Linnan juhlien seuraksi.

Olen ymmärtänyt pannukakun hienouden vasta ihan vähän aikaa sitten. Jostain syystä en lapsena tykännyt siitä. Tein sitä itse ensimmäisen kerran vasta tänä syksynä! Ja sen jälkeen sitä onkin tullut tehtyä muutamaan otteeseen.. Mutta eipä ole helpompaa ja vaivattomampaa herkkua, jos tulee yllättäen vieraita eikä ole rahkeita monimutkaisempaan leivontaan. Itse tykkään syödä pannukakkuni mansikkahillon ja kermavaahdon kera, mutta ystäväni Sara saattaa syödä sen pelkällä sokerilla ja Laura taasen on Nutella-fanina testannut myös pannukakun ja Nutellan yhteensopivuutta. Yllättäen Nutella ei tässä tapauksessa ollut paras vaihtoehto!

Jossain vaiheessa testaan mansikkahilloa, joka tehdään chia-siemenistä. Tällä kertaa ei pystynyt, koska tästä huushollista ei löytynyt chia-siemeniä tai edes mansikoita. Ensi kerralla sitten! Sillä tavalla saisi tästäkin herkusta hieman "terveellisemmän" kun ei tarvitsisi syödä sokerista hilloa. Mutta eipä sokerihillonkaan syöminen aina välillä ole kovin paha juttu.

Pannukakku
pellillinen

3 kananmunaa
8 dl täysmaitoa/piimää
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl merisuolaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
75 g voita

Tarjoiluun
kevyesti vatkattua kermavaahtoa, marjahilloa, sokeria tms.

» Riko kananmunien rakenne isossa kulhossa. Sekoita joukkoon puolet maidosta.
» Lisää jauhot nesteeseen kahdessa osassa välillä vispilällä sekoittaen. Heitä joukkoon leivinjauhe ensimmäisen sekoituksen aikana, jotta saat sen sekoittumaan tasaisesti.
» Kaada joukkoon loput maidosta ja mausta suolalla ja sokereilla.
» Anna turvota puolisen tuntia tai pidempään.
» Lämmitä uuni 225 asteeseen.
» Sulata voi. Anna sen jäähtyä hetki ennen kuin sekoitat sen taikinanesteeseen.
» Levitä syvälle uunipellille leivinpaperi ja kaada taikina siihen.
» Paista noin 25-30 min tai siihen asti, että pannukakku saa hyvän värin pintaansa.

Resepti täältä. Hieman vähensin voin määrää, koska pannukakku oli kovin rasvainen.

- Emmi

Yllättävän ihana Gran Canaria

Otsikon mukaisesti Gran Canaria oli yllättävän ihana! Mielikuvani Kanariansaarista ei välttämättä ollut kovinkaan positiivinen.. Kai sitä voisi kuvailla turistirysäksi. Se kuitenkin on paikka, jossa auringosta voi nauttia vuoden ympäri ja lämpötilakin pysyttelee suhteellisen korkealla. Lämpö ja aurinko olivatkin ne syyt, joiden takia lähdimme sinne Annan kanssa.

Reissussa olimme viikon ja heti matkaa suunnitellessamme päädyimme siihen, että kiertelemme saarta yhdessä paikassa olemisen sijaan. Saaren kiertely olisi ollut mahdollista myös julkisilla kulkuneuvoilla, mutta halusimme vuokrata auton, jotta saisimme liikkua paikasta toiseen täysin oman mielemme mukaan. Ja hyväksi päätökseksi se osoittautuikin, koska välillä suunnitelmat muuttuivat hetken mielijohteesta!

Ensimmäinen kohteemme oli Puerto de Mogán saaren eteläosassa. Vuokrasimme auton heti lentokentältä ja lähdimme ajamaan etelään. Puerto de Mogán oli söpö ja kaunis, mutta pieni kylä. Paikka olisi ollut täydellinen rannalla makoiluun ja auringonottoon, jos aurinko olisi paistanut, mutta sadesäällä se oli nopeasti koluttu läpi eikä siellä hirveästi ollut tekemistä. Päivä siellä olisi riittänyt.

Puerto de Mogánin jälkeen suuntasimme vuorille säätä uhmaten. Osa paikallisista meinasi, että vuorille ei voisi edes lähteä sateen takia ajamaan, mutta eipä me kohdattu mitään ongelmia. Vuorilla ajaminen oli kuitenkin ihan oma juttunsa ja vaati vähän totuttelua! Tiet olivat mutkaisia (siis oikeasti siksakkia, kuten kuvasta näkyy), joten kokemattomalla kuskilla olisi saattanut mennä pupu pöksyyn. Maisemat matkalla ja kohteessa olivat omaa luokkaansa, joten emme antaneet kylmän sään haitata vaan nautimme näköalasta. Yövyimme varsin jännittävästi luolassa!

Neljän päivän jälkeen palautimme auton takaisin lentokentälle ja suuntasimme Las Palmasiin rentoutumaan. Hostellimme La Ventana Azul oli aivan ihana! Hostellin ilmapiiri, ihmiset ja sijainti tekivät viikonlopustamme täydellisen. Ehdimme viedä tavarat huoneeseemme kun meidät jo pyydettiin illalliselle pieneen pubimaiseen tapas-ravintolaan. Ruoka oli todella hyvää ja aitoa! Muutoin viikonloppu kului aurinkoa seuraten, meressä uiden, beachfutista pelaten, hostellissa hengaten ja jatkuvasti nauraen! Las Palmasin ranta koukutti meidät sen verran pahasti, että emme nähneet kaupunkia muutoin ollenkaan.. Saimme myös uusia kavereita Etelä-Afrikasta, Jenkeistä, Italiasta ja Saksasta.

Ensimmäistä kertaa ikinä en olisi halunnut lähteä reissusta kotiin. Niin hyvä oli tämä reissu. Gran Canaria yllätti ja kenties palaan sinne vielä joskus.

Kollaasien kuvat ovat minun ottamiani kännykkäräpsyjä ja viimeinen kuva Annan ottama.

- Emmi